Keskiviikkona ajeltiin Vaalaan jälkikokeisiin. Meille tulikin tynkäkisat, sillä eksyimme metsään! Diva lähti janalta takajäljelle, josta palasimme janalle ja oikeaan suuntaan jäljelle (Janalta tuli 33p.) . Ilma oli kuuma ja maasto rutikuivaa jäkälämaastoa. Jostain syystä keppejä ei noussut yhtään, josko oltiin sitten miten pitkään edes oikealla jäljellä. Olimme ehtineet rämpiä suopursumeren yli, neljä tienylitystä, haisteltu linnunraatoa ja yhtäkkiä vaan oltiin hukassa, keskellä ei mitään. Siinä vaiheessa, kun huomasin olevamme eksyksissä, pörräsimme alueella takaisinpäin, edestakaisin ja vaikka mihin suuntaan niin, että pää oli jo itsellä aivan sekaisin. Onneksi oli kännykkä ja vesipullo (joka sekin lainattu) mukana. Kännykällä soitin apuva, ja saatiin ohjeita mihin suuntaan vois alkaa lompsia. Käveltiin n. 40 minuuttia (siitä kun lähdettiin jäljelle) ja löysin onneksi maantien, josta meidät noukittiin kyytiin. Huh huh, huonolla tuurilla olis oltu pahemminkin hukassa. No, en sitten ottanut lainkaan esineruutua enkä tottista vaan keskeytettiin kisa siihen. Kertaakaan ei olla aikaisemmin eksytty edes treeneissä, joten taisi itsellä mennä enemmän pasmat sekaisin, miten pitäisi toimia jos näin käy. Olisi pitänyt paremmin katsella maamerkkejä ympärillä ja hakea järjestelmällisemmin sitä paikkaa paremmin ympäri (jos siinä oli vaikka kulma). Mutta sekin imetyttää, että yhtään keppiäkään ei noussut?? No, treenataan taas lissää...ja otamma opiksi.