Nyt on taas vaihteeksi työ haitannut harrastuksia ja ei ole ehtinyt omalla ajalla treenaamaan yhtään mitään.

Agitreeneissä on käyty. Edelleen keinu on se, mitä vielä kammotaan. Serti-areenan treeneissä mentiin eka kertaa nyt siellä keinua. Ekasta tuli lentokeinu(luuli puomiksi) - jippii. Toinen mentiin makkaraa syöttämällä ja kolmaskin, mutta paineistui viimosesta niin paljon, että radalla oleva puomikin oli Divasta nyt keinu. Eli puomi mentiin askel kerrallaan, puolivälissä nousua Diva sitten vaan seisoi eikä enää inahdustakaan eteenpäin eli ilmeisesti ajatteli, että tää keinu kohta kallistuu, vaikka olimme siis puomilla. Makupaloilla yritettiin kärsivällisesti houkutella ja lopulta kun aikaa oli mennyt varmaan 5 minuuttia eikä Diva ottanut siis enää askeltakaan niin, goutsi Sari käski hieman tuuppasta persuksista että päästään eteenpäin. Pari tuuppausta lisää ja oltiin puomin nousun ylätasolla niin, että Diva näki että ollaan puomilla ja nyt sitten Diva rohkaistui menemään loppupuomin ihan itse alas asti. Kyllä tää nyt teettää töitä, mutta jos tammikuulle ei olla kisavalmiita niin nouhätä, ei mulla kiire ole. Vielä uskon, että kärsivällisyydellä saadaan tuo keinukin kisakuntoon.

Viikonloppuna olis tämän vuoden viimeinen näyttely täällä Oulussa. Karvaa lähtee nyt kiitettävästi, mutta sitä karvanlähtöä on kuulema nyt monella muullakin. Ennen näyttelyä nyt ei enää paljon harjailla, mutta heti kun näyttely ohi, niin saan varmaan aika nakun koiran :)

Laitanpa tähän loppuun kuva-arkistoista löytyneen kuvan ja vois vaikka heittää kuva-arvoitusta, mitkä koirarodut kuvassa näet?

Siinäpä siis groenendaelpentu Wilma ja kleinspitz Karo. Molemmat jo edesmenneitä koiriani.