Tänään kävimme ajamassa kevään ensimmäisen jäljen. Ja samalla tehtiin myös esineruutu. Mukana treenaamassa oli Divan siskot Piu, Doni, Poppa ja Pepi-äiskä. Esineruudussa kävimme Divan kanssa viemässä yhdessä hanskan ruudun perälle. Ensimmäinen haku onnistui hienosti. Teimme toisen samanlaisen ja huomasi, että Divalla oli vähän ylimääräistä virtaa näin pitkän kotona makoilun jälkeen. Pari ylimääräsitä vauhtikierrosta ruudun ympäri, nappasi hanskan ja tulikin melkein perille asti, kun yhtäkkiä hokasi jonkun hajun. Hanska tippui suusta ja hajua haisteltiin tarkasti. Diva lähti taas pyörimään ruutuun ja itse jo ajattelin, että nyt se unohti mitä täällä oltiinkaan tekemässä. En puhunut kuitenkaan mitään ja odotin mitä tapahtuu. Hetken Diva haki hanskaa uusiksi ja sitten kuitenkin nappasi hanskan suuhun ja eikun vauhdilla minun luokse. Eli ruutu meni sitten ihan hyvin loppujen lopuksi.

Jälki oli noin puolitoista tuntia vanha. Meillä oli vino janalähtö ja se meillä tai oikeastaan minulla oli näin talven jälkeen hakusessa. Minun virheeni oli heti se, että luulin jäljen alkavan ihan päinvastaiseen suuntaan. Kun Diva lähti eri suuntaan eli oikeasti oikein minä toppasin koiran paikoilleen aika pian. Sitten tehtiin siihen pissat. Ja Karo komensi, että otappa uusiksi lähtö. No, se meni paremmin ja lähdettiin oikealle jäljelle. Eka keppi oli heti pian siinä ja näin kun Diva nuuskaisi sitä. Siitä heti kehut ja hieman leikitin Divaa, että hei, tämä on se juttu, mitä täältä haettiin. Diva pysyi jäljellä ja keppinostot paranivat loppua kohden eli välillä jopa toi kepin minulle. Ainoastaan yksi keppi meni välillä niin, ettei ilmaissut kunnolla. Näin itse kepin ja jälkeenpäin sain ohjeistukseksi, että voisin kannustaa koiraa etsimään sitä keppiä kun kerran itsekin näin sen ja Divakin selvästi haistoi sen ja pyöri hieman kohdalla, mutta jatkoi sitten matkaa. Viime syksyltä Divalla oli jäljellä ongelmana kiire, eli loppumatkasta keppien ilmaisu oli vain se pikainen nuuskaisu. Nyt olen erittäin tyytyväinen tähän eka jälkeen, koska keppi-ilmaisut paranivat loppua kohden. Tästä on hyvä jatkaa treenejä. Kiitokset goutseille treeniseurasta ja Sisille kuumasta teestä ja juustovoileivästä :)! Yllättävän hyvin jaksoin mennä tuon leikatun jalan kanssa. Hieman se on jäykkä pökkelö ja ääriasennot tuottavat tuskaa, mutta eipä tuolla metsässä tarvinnut paljon taipua. On se mukavaa, kun pääsee ihan itse liikkumaan... :)