Olimme kaksi viikkoa lomamatkalla ja ajelimme sinä aikana yli 2600 km moottoripyörällä. Matka alkoi ensin lentäen Oulusta Frankfurtiin ja siitä starttasimme moottoripyörällämme kohti Garmisch-Partenkircheniä, missä oli BMW-kokooontuminen. Enpä ole koskaan nähnyt niin paljon bemareita sen vuorokauden aikana. Matkan varrelta kuva linnasta, joita tuolla Euroopassa on joka nyppylän päällä. Samassa kylässä saattoi olla useitakin! Matka jatkui Itävallan ja Liechtensteinin valtioiden läpi Sveitsiin.

Pysähdyimme ihailemaan Via Malan rotkoa. Hieno paikka, jonne laskeuduttiin portaita pitkin alas ja kuljettiin vuoren seinämää pitkin, ihaillen veden kuohuntaa. Kuvassa oikeassa ylänurkassa ihmisiä katsomassa alas.

Tässä olemme Matterhornin-vuoren juurella Zermattin alppikylässä. Harmiksemme huipulle ei päästy hissillä, koska siellä oli ollut niin pilvistä useamman päivän ajan.

 

Jatkoimme matkaa Ticinoon. Alue on Sveitsin lämpimintä, jossa palmut kasvaa. Siellä paistoikin aurinko ja saimme varattua ihanan hotellin. Kuvassa terassia iltavalaistuksessa. Hotellilta oli näkymät merelle ja vuorille. Yöllä jossakin luxuspaatissa oli juhlat ja saimme nähdä hotellin terassilta heidän hienon ilotulituksen.

Vuoristoseudulla oli edelleen sumuista ja tämä paikka jäi myös sen takia näkemättä. Tässä olisi ollut Sionissa Dixensen pato, joka olisi ollut Euroopan suurin ja putous padolta 285m suoraan alas. Paikka oli sellaisten serpentiinimutkien takana, että uutta mutkaa tänne emme edes harkinneet.

Koska Sveitsissä oli niin pilvistä, päätimme hurauttaa Mont-Blancin tunnelin (ja vuoren) läpi Italian puolelle, jossa paistoi taas aurinko. Hotellimme ikkunasta näimme Mont-Blancin huipulle ja toivoimme, että pilvet huipulta poistuisivat sen parin päivän aikana mitä Italian Aostassa olimme. Kuva hotellihuoneemme ikkunasta.

Italiassa eräällä Shell-huoltoasemalla törmäsimme tälläiseen vessaan. Tytöille aika mielenkiintoinen kokemus :)

Ihania linnoja oli pilvin pimein...

Ja reissullahan on pakko aina pongata belgejä. Nämä tytöt olivat Italiasta ja kun pyysin, että saadaanko ottaa kuva, niin omistaja pukkasi koiransa hihnat samantien minulle ja siirtyi itse sivulle. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta mukava tapaus. Kännykästä sitten näytin hänelle oman koiran kuvaa ja hän esitteli sitä sitten vaimolleen :) Nämä koirat olivat rauhallisia, hälinään tottuneita reippaita belgejä.

Törmäsimme myös tervuun. Kuva otettu rautatieaseman pimeydessä ja hieman epäselvä. Mutta tuo olemus, rodusta ei voi olla erehtymättä edes pimeässä!

Maisemat olivat upeita ja niitä jatkui silmänkantamattomiin. Tuon vihreän ruohon ja lumen yhdistelmä on kyllä kaunista!

Mont-Blancin huipulle olisi mennyt 3 köysirataa peräkkäin. Pääsimme vain ensimmäisen etapin huipulle, sillä ne pilvet olivat juuttuneet paikoilleen useiksi päiviksi ja näkymiä siellä ei ollut. Eikä hissitkään kulkeneet sitten ylös asti. Saimme kuitenkin eka etapilla näin herkullisen näköisen leivoksen syödäksemme. Yhtä hyvää kuin miltä näyttää!

Ja kuva sumuisesta Ranskan Mont-Blancista. Matkakertomus jatkuu osa2...