Blogimme toimii taas. Tällä välin olemme käyneet jäljestämässä kevään ensimmäisen jäljen ja otimme samalla esineruututreenin. Nyt sataa ulkona lunta, ja taitaa seuraavat jälkitreenit jäädä vähäksi aikaa. Jälki-olosuhteet eivät olleet helpoimmasta päästä, sillä metsuri siellä metsässä oli lompsinut ainakin osittain meidänkin jäljellä. Tuuli oli kova. Diva jäljestikin n. 5metriä jäljen sivussa ja itsellä oli usko loppua kun koira paineli lumella missä ei jälkiä tietenkään näkynyt (jäljen ollessa oletettavasti viereisellä sulalla). Annoin alussa liikaa löysää liinaa ja Diva lähti jäljelle niin vauhdikkaasti, että kaksi ensimmäistä keppiä pyyhällettiin ohi. Sitten jarruteltiin vauhtia ja keskityttiin itse asiaan. Kummasti alkoi kepitkin nousta. Itsellä ei tosiaan ollut aavistustakaan missä mennään, sillä lumelta Diva aina koukkasi takaisinpäin noukkimaan sulalta maastosta kepin, tuoden sen sitten minulle.

Esineruutukin oli vaikea, pituus 50m ja leveys ehkä 30m. Ruudun keskellä oli tiheää metsää niin ettet erottanut koiraa ruudun perälle. Divalle vietiin näöllä ensimmäinen esine ja toinen oli tiputettu toiseen nurkkaan vaivihkaan. Diva nouti molemmat esineet hienosti ilman ylimääräisiä kierroksia ja toi esineet suoraan minulle. Harjoittelua vielä vaatii se, että kohdallani Diva pudottaa esineen suusta, sillä on tottunut saamaan palkan eli makkaran samantien. Treenaamme siis luovutusta paremmaksi. Muuten oikein hyvät kevään ensimmäiset metsätreenit.

Mukana olivat myös Doni, Piu ja porukan uusi pikku-prinsessa Pupu (Taiga Doo´s Daiga-Daiga-Duu). Päästettiin koirat lenkille keskenään ja pikku-Pupu perään kun isommat meni ensin edeltä. Ja hirmu vauhtia pentu loikki ja oli isompien mukana. Eikä pelottanut yhtään. Tosi reipas pennunalku!!

Ja tietysti syötävän suloinen, kuten kuvasta näkyy...