Divan kanssa kävimme tänään Mikko Aaltosen vetämillä agitunneilla. Saimme hyviä treenivinkkejä ja ihmeen hyvin pääsin spurttailemaan tuon jalan kanssa, kun otin etukäteen muutaman särkylääkkeen. Ja on se helppoa tuollaisen koiran kanssa, jonka voi antaa tuntemattomalle ihmiselle - tällä kertaa Mikolle - joka näytti Divalla jotain harjoituksia, kun Diva on niin reipas luonteeltaan eikä pelkää vieraita. Mikon vinkit oli niin hyviä, että Diva ei oikeastaan edes kuumunut niinkuin normaalisti. Siitäkin oli puhetta, ja päädyimme siihen, että kuumuminen johtuu minun epäselvistä viesteistä, mitä odotan koiralta. Kun ohjaan selkeästi ja ajoissa, niin hyvin menee.

Perjantaina kävimme poistattamassa Venlan tikitkin ja haava on parantunut tosi hyvin. Hieman se on hoikassa kunnossa ja nappulat ei edelleenkään oikein maistu. Olen nyt antanut pari-kolmekin pienempää ateriaa päivässä joten eiköhän se siitä palaa normaalipainoon.

Perjantaina vein myös lääkäriin Divan pissanäytteen, sillä epäilin pissatulehdusta. Divalla oli pikku vahinkolirahduksia viime viikon aikana. Niistä nyt en heti hätiköinyt, kun ajattelin, että se olisi voinut johtua tuosta juoksustakin. Mutta torstain treenien jälkeen pissaaminen oli kyykkimistä ja kyykkimistä ja sitten pahimmillaan Diva vaikersi pissatessaan ja illalla jo oikein huusi, että sattuu. Nyt ollaan sitten antibioottikuurilla. Jos jotain hauskaa tästä vuoron perään koiria lääkärillä juoksuttaneena voi todeta, niin verrattuna Venlaan, jolle lääkkeet piti työntää suoraan kurkkuun, niin Divapa syö lääkkeitä kuin karkkia. Nappaa itse kämmeneltä ja syö suihinsa Uskomaton otus!